Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
 20 vuotta underground.  
Dj Silen illan ohjelmistoa eivät radion soittolistat määrää.
Ravintoloissa käy ihmisiä, joille musiikki ei merkitse yhtään mitään. Tomi
Sileniuksen esittämä väite on yksi perustelu sille miksi ravintoloissa soi
sama musiikki lähes paikasta riippumatta. On helppoa mennä virran mukana.
Silenius aka Sile on soittanut musiikkia yli kaksikymmentä vuotta. On siis
aika järjestää taiteilijajuhlat, mutta turha kuvitella, että niissä
bileissä soivat päivän radiohitit. Sile on underground-dj. Hän
työskentelee klubeissa, eikä valtavirran yökerhoissa.
Omaa ammattikuntaansa Sile ruotii rauhallisesti, mutta itseironisesti.
Kahdeksankymmentä prosenttia heistä haluaa päästä näkyville ja
kaksikymmentä prosenttia tekee työtä musiikin vuoksi.
– Dj:t ovat aika narsistista porukkaa yleensä, kiteyttää Silenius, joka
itse ei halua edes valokuvaan.
– Alasta liikkuu vitsi, että kuinka monta dj:tä tarvitaan vaihtamaan
hehkulamppu. Vastaus on 52. Yksi vaihtaa ja 51 sanoo, että vaihtaisi sen
paremmin, hän jatkaa.
Sile on aloittanut uransa Lahdessa, muutti sitten Helsinkiin palatakseen
taas takaisin Lahteen. Kaksikymmentävuotisjuhlat järjestetään Torvessa,
kuinkas muuten.
– Lahdessahan ei muita klubeja enää ole kuin Torvi. Kaikki muut ravintolat
tappelevat samoilla foorumeilla. Nyt kun on tulossa kaksi uutta, niin
jonkun täytyy jo erottua muista, Silenius toivoo.
Sen sijaan Silenius kehuu lahtelaisia musiikki-ihmisiä aktiivisuudesta ja
yhteensovittamisen taidosta. Eri tyylilajien klubit sovitellaan niin,
ettei toisten kanssa kilpailla sieluista päällekäin. Ja mahdollinen
kilpailukin tapahtuu sulassa sovussa hymyillen.

Underground-dj haastaa itsensä ja yleisön muulla kuin hiteillä. Jos
porukka ei lähde liikkeelle, kaivaa Sile levypakkiaan. Sieltä ei nosteta
lautaselle Rihannaa tai Timbalandia.
– Olen ollut sellaisissa tilanteissa tosi uhkarohkea. Kaivan pakista sen
kappaleen, joka on joko itsemurhaisku tai se räjäyttää homman käyntiin.
Sileniuksen järkähtämättömyytys on rakentunut vuosien kokemuksen ansiosta.
Porukka myös tietää kuka on puikoissa.
– Mun soittamisista ei kukaan jaksa enää narista.
Silenius kuuluu oman luokituksensa mukaan toiseen discosukupolveen. Ura
alkoi hiphopilla, sitten oli funkya, 70- ja 80-lukujen discoa, teknoa,
trancea ja housea. Hän ei luokittele itseään minkään genren mieheksi, vaan
hyvä musiikki kelpaa genrestä riippumatta.
Oman porukan klubi-illoissa Silenius ja kumppanit ovat menneet takaisin
vanhaan rytmiin.
– Vähän kuin humppatansseissa me palaamme vanhaan kahden kappaleen
rytmiin. Me rikomme rytmiä, mutta emme spiikkaamalla. Vaikka
spiikkaaminenkin olisi kyllä loistava juttu, Sile myöntää.

Narsistiksi Sileniusta ei siis voi parhaalla tahdollakaan syyttää. Jos
miestä ei saa suostumaan edes valokuvaan, niin ei hän kovin paljon esille
halua nousta. Taiteilijajuhlaa varten herra on teettänyt T-paidan
tekstillä Sile sucks.
–\!q En tykkää olla keskipisteenä. Joskus aikoinaan sain Sile-överit, kun
nimi tuli vastaan joka paikassa, hän muistelee.
Vastaiskuna taiteilijanimi muuttui. Oli muun muassa Chocoblanco, jd iles
ja Helena Takalo. Kyllä, vanha kunnon hiihtäjäsuuruus.
Omissa juhlabileissäänkin Sile olisi halunnut olla sivussa, mutta eihän se
muille sopinut. Herran pitää osallistua omiin juhliinsa.
Luvassa on ainakin oma livekappale. Sile on levyttänyt muun muassa
amerikkalaiselle Look at You -merkille. Esimerkiksi People Let Me Down on
saanut kansainvälisissä alan julkaisuissa täysiä pisteitä.

Yökerhotiskijukista Sile eroaa myös työvälineidensä mukaan. CD soi Silen
setissä vain äärimmäisessä hädässä. Vinyyli on hänen valintansa.
– Siinä on parempi soundi, mun vinyyleissä tauko rätisee ja hienoa on
sekin, että jos cd:ssä on vika se tököttää, mutta vinyylissä neula hyppää
naarmun yli. Siitä tietää, että paikalla on dj, eikä mikään kone, Silenius
luettelee perusteita. Kaiken muun hyvän lisäksi vinyylit painavat
tolkuttomasti enemmän kuin cd:t. Siis täytyy todella haluta soittaa niitä.
Silen musiikki soi myös kovaa. Mies epäilee olevansa edelleen Lahden
suurimman desibelilukeman saavuttanut dj. Volyymille on selkeä selitys:
musiikki jota Sile soittaa toimii hänen mielestään vasta kovaa
soitettaessa.
– Seurahuoneella joskus Alfan loppuaikoina desidelimiki roikkui siinä
kopin lähellä. Laitettiin siihen purkkaa ja hiuslakkaa, niin saimme
soittaa huomattavasti kovempaa, Silenius naureskelee menneitä aikoja.


Silen viisi valintaa
Mr. Fingers: Can You Feel It
Deep Forest: Deep Forest (ambient mix)
LFO: LFO
Kings of Tomorrow: Finally (Danny Krivit re-edit)
Lil Louis: I Called U
Valinnat 10.9.2007 fiiliksen mukaan.


Esa Rauhanlaakso Tuottaja Eteläsuomen Sanomat/Katu


©2017 DJ SILE´s Homepage - suntuubi.com